Vuosijuhlista ja 45-vuotiaasta Peducasta

Vanha ylioppilastalo vihittiin käyttöön 26.11.1870. HYYn piirissä tämä tarkoitti vuosijuhlaperinteen lähtölaukausta. Myös osakuntien vuodenkiertoon ne ovat kuuluneet 1800-luvulta lähtien. Nyttemmin vuosijuhlilla on paikansa myös monen ainejärjestön, kuten Peducan, almanakassa.

Juhlatraditio on vuosien varrella kulkenut monia polkuja. Vuosijuhlia on istuttu klubi-illan merkeissä ja pyörähdelty tanssiaisten tahdissa. Varmasti meno on monesti ollut siivoakin, mutta joskus illat ovat päättyneet, ilmeisesti vahvan myötälaitaisen siivittämiin, tempauksiin. ”Joskus tanssittiin piiritanssia ja riehaannuttiin frakit nurinpäin käännettyinä ratsastamaaan tuoleilla eteenpäin hyppelehtien.” (Klinge & Kolbe s. 100).

Nykyään monissa ainejärjestöissä, kuten Peducassa, vuosijuhlia pidetään akateemisen juhlaperinteen kruununjalokivenä. Ne ovat osa akateemisen tradition kokonaisuutta, jonka tavoitteena on maailman sivu ollut ylioppilaan kokonaiskehityksen vaaliminen, kuten historioitsijat Matti Klinge ja Laura Kolbe ovat huomauttaneet. Yliopistollinen ”toverielämä” on ollut hyvä sijoitus kulttuuriseen pääomaan. Kuvittelen rähjäistä ylioppilasta, joka on voinut oppia vaikkapa aterimien järjestyksen hienoissa illanistujaisissa. Jos on myöhemmin päässyt seurapiireihin, ei ole tarvinnut hävetä sivistymättömyyttään. Vuosijuhlien käyttäytymiskoodi on tähän perinteeseen nojaten arvokas.

kUOSQ2Ls

Itse sain ensikosketukseni akateemisiin vuosijuhliin vuosi sitten. Nyt, vuosi myöhemmin, pölyjä puvun hartioilta huiskutellessani koetan tavoittaa kadonnutta aikaa. Muistiini palautuu, kuinka rusettia peilin edessä mallatessa, olo oli maailmanmiehen. ”Vitsi nyt sitä vasta ollaan ylioppilaita.”, ajattelin.

Myöhemmin illalla lautta vei meidät Suomenlinnaan, jossa juhlat pidettiin. Tenalji von Fersenin tilassa vastaanotto oli mitä lämpimin, ja tietysti heti sai käteensä coctail-lasin. Parhaat päällä siemailimme juomiamme ja keskustelimme henkeviä. Pian pöytään istuttua edessä höyrysi herkullinen alkukeitto. Eikä sille kalvenneet pää- ja jälkiruokakaan – kokonaisuudessaan kolmen lajin menu oli parasta laatua. Tietysti myös joimme ja lauloimme, niin kuin ylioppilaat ovat aina tehneet.  Kauniisti kaartuvien holvien alla sävelemme kietoutuivat toisiinsa, äänihuulemme värähtelivät synkronisesti.

Jatkoilla tanssittiin yön pikkutunneille asti. Aamulla kynnelle kykenevät (joihin en itse valitettavasti kuulunut) kertailivat eilisillan tapahtumia sillis-aterian ääressä.

aRL4pB48

Minulle ne olivat ensimmäiset vuosijuhlat, Peducalle jo 44:net. Muistelen viime vuoden juhlia ja virittäydyn tuleviin. Peducan historia alkaa askarruttaa. Conddoorin arkisto vetää minua puoleensa kuin viisasten kivi alkemistia. Otan suunnaksi Penkereen. Conddoorissa kaapin keskihyllyltä löytyy musta lehtikotelo, joka kietoo sisäänsä ainejärjestömme historian, nipun Peducalehtiä vuodesta 1984 viime vuosien fuksilehtiin saakka.

Kronikkaa lehteillessäni huomaan tosin pari aikajanassa ammottavaa aukkoa. Ensimmäisen vuosikymmenen lehdet puuttuvat valitettavasti kokonaisuudessaan, ja kronologisesti edetessä huomaa välillä jonkin vuoden numeron kadonneen. Kaikesta huolimatta otos on varsin kattava.

IMG_6314Mutta asiaan. Ainejärjestömme synty kytkeytyy akateemisen opettajankoulutuksen perustamiseen, joka oli yhteydessä koko koulujärjestelmän reformiin, peruskoulu-uudistukseen. Helsingin yliopisto avasi ovensa uusille akateemisille opettajaopiskelijoille Peducan perustamisvuonna 1974.

Samoihin aikoihin opiskelijaradikalismi raivosi kampuksilla. Kaikki kynnelle kykenevät piti saada rintamaan. Värväykset kohdistuivat myös kasvatustieteilijöihin. Tuoreen OKL:n ja kasvatustieteenlaitoksen (KTL) yhdistymistä ennakoiden perustettiin laitosten yhteinen ainejärjestö tukemaan ”yleisdemokraattista suuntausta”. Näistä Peducan ensiaskelista kertoi sosiaalipolitiikan dosentti Tom Erik Arnkil vuonna 1998 lehden toisessa numerossa. Dosentti tiesi, mistä puhui: hän oli itse ollut perustamassa Peducalehteä. Kyseisen haastattelujutun kirjoitti Pauliina Rainio.

Radikaalin suuntauksen jälkimainingit näyttävät ulottuneen vielä pitkälti ”sählysukupolven” 80-luvulle. Teemakahviloissa henkeä pidettiin yllä esitelmöimällä kriittisen pedagogiikan kummisedästä Paulo Freirestä ja pohtimalla marxilais-leniniläistä traditiota yhteiskunta- ja käyttäytymistieteissä. Demokraattinen koulutus- ja tiedepolitiikka olivat vuoden 1988 toimintasuunnitelman päätavoite. Se, kuinka suuren osan opiskelijoista aatteet tavoittivat, jää hämärän peittoon.

Jos Peducan poliittisuus hieman nykylukijaa kummastuttaakin, löytää hän järjestön historiasta myös tutumpia, edelleen voimassaolevia traditioita. Mahtavia bileitä on aina pidetty, ja Talvipäiville matkaamisesta löytyy merkintöjä jo vuodelta 1984. Silloin kohteena oli Joensuu. On myös ilo huomata, että tutorit ovat olleet pääsykokelaita tukemassa jo vuonna 1988, silloin kahvilan merkeissä.

Kahden opintosuunnan yhteistyötä, jota nykyäänkin aina muistetaan korostaa, on pidetty Peducassa jo pitkään arvossa, jopa niin, että vuonna 1988 järjestön hallitukseen oli kiintiöity seitsemän paikkaa OKL:n opiskelijoille ja seitsemän KTL:n.

Kriittistäkin keskustelua kahden opintosuunnan yhteiselo on kirvoittanut ”[j]o ammoisista ajoista lähtien”, ainakin, jos on uskominen vuonna 1992 aiheesta Peducalehden neljänteen numeroon kirjoittaneita Johanna Leppälää ja Hanna Vuohelaista. Heidän mukaansa OKL:n asiat veivät turhan suuren aikasiivun Peducan pitkiksi venyneistä kokouksista. Ongelmaa oltiin ratkaisemassa laitoskohtaisia jaostoja kehittämällä. Niiden tehtäväksi oli tulossa omien opintosuuntiensa esitysten valmisteleminen hallituksen hyväksyttäväksi. Uudistus olisi kirjoittajien mukaan taannut Peducalle aikaa keskittyä laajempiin opintokysymyksiin.

Koska järjestömuisti on lyhyt – onhan opiskelija ehkä keskimäärin vain noin viisi vuotta Peducan jäsenenä – suosittelen lämpimästi kaikille meille järjestössä uusia strategioita ja ratkaisuja kehittäville arkistojen penkomista. Pyörää ei aina tarvitse keksiä uudelleen, ja historia voi tarjota avaimia tulevaisuudessa eteen tulevien pattitilanteiden aukomiseen.

Näissä mietteissä järjestän Peducalehdet takaisin koteloon. Nappaan repun selkääni ja lähden kävelemään Pitkääsiltaa metropysäkille. Seuratessani kevätauringonkilon leikkiä vedenpinnassa kertaan vielä viime vuosijuhlan tapahtumat. Sitten suuntaan katseeni kohti lauantaita, sillä tulossa ovat suurimmat vuosijuhlat aikoihin.

Metron kohistessa tunnelissa muistan, että paita täytyy vielä silittää.

DvY3dgKh

Haluan koko Peducan puolesta kiittää vuosijuhlatiimiä, Lore Lutsia, Hannamari Salkolaa ja Rosa Malista, suurenmoisesta ponnistuksesta peducahengen eteen!

Eero Lipponen
Peducan blogivastaava 2019

Vujukuvat: Annika Vuorinen

Kuva Peducalehdestä: Eero Lipponen

Lähteet:

Peducalehdet:

Leppälä, Johanna & Vuohela, Hanna. 1992. KTL OKL. Peduca-lehti (4), s. 9

Peduca. 1984. Peduca-tiedote. (2), s. 1-2

Peduca. 1988. Peduca r.y:n toimintasuunnitelma 1988. Peduca(lehti) (1), s. 46–50

Rainio, Pauliina. 1998. Opettajankoulutus ja kasvatustiede osana 70-luvun opiskelijaradikalismia.Peduca-lehti (2), s. 20-21

Muut tekstin historialliset tiedot ovat lähteistä:

Gustafsson, Jasmine. Katsaus Peducan historiaan.Peducan tiedotteet [nettisivu]. 13.3.2014 [viitattu 13.3.2019]. Saatavissa: https://peduca.wordpress.com/2014/03/13/katsaus-peducan-historiaan/

Klinge, Matti & Kolbe, Laura. Suomen ylioppilas. Otava, Keuruu 1991.

Kolbe, Laura. Eliitti, traditio, murros. Helsingin Yliopiston ylioppilaskunta 1960-1990. Otava, Keuruu 1996.

Nurmi, Veli. Opettajankoulutuksen tähänastinen kehitys. WSOY, Juva 1979.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s