Johanna on valmistunut Helsingin yliopistosta ja työskentelee nyt koulutuksen arviointisuunnittelijana. Tässä haastattelussa Johannan ajatuksia opinnoista sekä hänen urapolustaan.
1. Kerro lyhyesti opiskelutaustastasi; missä opiskelit ja mitä sivuaineita luit kasvatustieteiden lisäksi? Olisiko jotain, mitä olisit toivonut tehneesi/valinneesi toisin?
Opiskelin yleistä ja aikuiskasvatustiedettä Helsingin yliopistossa. Sivuaineeni olivat yhteiskuntapolitiikka (60 op) ja psykologia (25 op). Näiden kokonaisuuksien myötä opin laajasti niin yksilön toiminnasta kuin sosiaalisista järjestelmistä. Lisäksi kävin yksittäisiä kursseja sosiologiaa, taloustiedettä ja työpsykologiaa ja johtamista.
En oikeastaan toivo valinneeni mitään toisin. Pääaineen lisäksi kannattaa valita monipuolisesti itseä kiinnostavia kursseja, jotka tuovat uusia näkökulmia ajatteluun ja mahdollisesti vievät uusille innostaville poluille.
2. Teitkö opintoihin kuuluvaa työharjoittelua? Jos teit, niin missä ja koitko, että se auttoi työnsaannissa?
Tein kolmen kuukauden työharjoittelun valtiolla koulutuksen arvioinnin parissa. Pääsin tekemään oikeita töitä, ja pyysin harjoittelun loppuvaiheessa oma-aloitteisesti myös vaativampia tehtäviä. Harjoittelun jälkeen sain samasta virastosta mahdollisuuden osa-aikaiseen työhön opintojen ohella. Harjoittelulla oli näin ollen suuri merkitys työnsaannissa, etenkin kun valmistumisen jälkeen työllistyin samalle työnantajalle kokopäiväisesti.
Mikäli harjoittelun ajankohdan voi valita joustavasti, on hyvä miettiä, mikä ratkaisu sopisi itselle parhaiten. Itse hakeuduin harjoitteluun ennen kuin aloitin gradun tekemisen, sillä halusin saada hyvissä ajoin kosketusta oman alan töihin ja suuntaa uravalinnoilleni.
3. Mistä aiheesta teit gradun?
Graduni aihe oli maahanmuuttajataustaisten nuorten siirtymät toisen asteen koulutukseen. Aiheeni valikoitui oikeastaan sen mukaan, että graduseminaarissa esiteltiin erilaisia tutkimushankkeita, joihin oli mahdollista päästä mukaan. Olin kandissani tarkastellut syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, joten nuorten koulutukseen liittyvä aihe vaikutti kiinnostavalta.
Pääsin graduni myötä osallistumaan tutkimushankkeen tilaisuuksiin, pidin esityksen kasvatustieteen päivillä ja opinto-ohjaajien seminaarissa, ja julkaisimme tieteellisen artikkelin yhdessä ohjaajieni kanssa. Graduprosessi tutkimushankkeen yhteydessä toi siis mukanaan antoisia kokemuksia!
4. Missä olet töissä? Miten päädyit kyseiseen työpaikkaan?
Olen töissä koulutuksen arviointisuunnittelijana. Polkuni nykyiseen työhöni kulki samassa organisaatiossa tehdyn harjoittelun ja sitä seuranneen osa-aikaisen työn kautta.
Työhöni kuuluu arviointiprojektin eri vaiheisiin liittyviä tehtäviä yhteistyössä projektipäällikön ja arviointiryhmän kanssa. Olen mukana suunnittelemassa hankkeiden tiedonkeruuta, kuten itsearviointikyselyjä, ja analysoimassa laadullisia ja määrällisiä aineistoja. Osallistun raporttien kirjoittamiseen ja tulosten esittelyyn.
Hallinnollisen työn vastapainona on mukavaa tavata koulutuksen järjestäjien edustajia esimerkiksi työpajoissa. Teemme paljon myös sidosryhmäyhteistyötä. Työssäni saan myös hyvän katsauksen ajankohtaiseen koulutuspolitiikkaan.
Tehtävänkuvani on ajan kuluessa laajentunut ja olen ollut mukana myös organisaation kehittämistyöryhmissä. Ryhdy rohkeasti haastavaltakin tuntuviin asioihin, sillä tekemällä oppii, ja vastuu kasvaa, kun on näyttänyt osaamisensa.
5. Mitkä ovat mielestäsi kasvatustieteilijän vahvuuksia työelämässä?
Kasvatustieteilijän vahvuuksia on koulutukseen, oppimiseen ja osaamiseen liittyvä tietämys ja ihmisläheinen lähestymistapa. Lisäksi korkeakoulututkinto antaa kyvyn hahmottaa laajoja kokonaisuuksia, löytää olennaiset asiat nopeasti, ajatella kriittisesti sekä tehdä itsenäistä työtä ja ongelmanratkaisua. Kasvatustieteilijä osaa reflektoida omaa osaamistaan ja kehittää sitä.
Olemme työelämässä moniosaajia, joiden taidot koostuvat eri lähteistä hankitusta osaamisesta. Kannattaa muistaa myös omaan persoonaan liittyvät vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Itselläni niitä ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja visuaalinen luovuus. Näitä voi pyrkiä sisällyttämään myös työnkuvaan.
6. Yleisen ja aikuiskasvatustieteen generalistiset opinnot eivät ohjaa suoraan mihinkään ammattiin, joten usein ajatus tulevasta urasta muuttuu moneen otteeseen opintojen aikana. Kun lähdit opiskelemaan, oliko sinulla jo ajatus siitä mitä haluat tulevaisuudessa tehdä vai muuttuivatko omat käsityksesi paljonkin? Vastaako nykyinen työsi siis sitä, mitä ajattelit tekeväsi opintojen alussa?
Valitsin kasvatustieteet, sillä aihe kiinnosti minua ja pidin monipuolisia mahdollisuuksia hyvinä. Arvostan edelleenkin tutkintomme monipuolisuutta, mutta se vaatii myös työmarkkinoiden seuraamista ja aktiivista pohtimista siitä, missä olisi itse kiinnostunut työskentelemään. Opintojen alussa minulla ei juuri ollut käsitystä, mitä tekisin valmistuttuani. En osannut kuvitella nykyistä työtäni tai myöskään monia ystävieni ammattinimikkeitä tai työpaikkoja. Kuitenkin töidemme aihepiirit liittyvät niihin asioihin, jotka minua kiinnostivat jo aiemmin.
Tulen luultavasti myös tulevaisuudessa tekemään erilaisia töitä, ja vahvana pyrkimyksenäni on löytää – tai rakentaa – se oma unelmatyö.
7. Kolme parasta vinkkiä tulevaisuutta varten opiskelijoille?
1. Seuraa kiinnostuksenkohteitasi. Pohdi, mitä haluaisit tehdä elämässäsi ja missä olisit hyvä. Edistä rohkeasti asioita, jotka vievät sinua eteenpäin haluamallasi polulla.
2. Ole avoin erilaisille opinnoille, ihmisille ja työmahdollisuuksille. Ole kiinnostunut ympärilläsi tapahtuvista asioista. Ikinä ei tiedä mitä matkan varrella voi oppia tai mitä mahdollisuuksia syntyy.
3. Nauti opiskeluajasta! 🙂
PEDUCABLOGI 