Syyslukukausi alkaa pikkuhiljaa olemaan paketissa ja joululomalla pääsee vihdoin hetkeksi hengähtämään. Monia varmasti kuitenkin tulevaisuuden suunta ja kevään opinnot vielä mietityttävät, joten haastattelin muutamia kasvatustieteen alumneja, joiden haastattelut julkaistaan tällä viikolla. Toivon, että näistä on mahdollisesti apua elämän pieniin ja suuriin pohdintoihin.
Ensimmäisenä vuorossa on Laura Luomaranta, joka on valmistunut Tampereen yliopistosta ja nykyään hän työskentelee koulutusasiantuntijana Faros Groupilla.
- Kerro lyhyesti opiskelutaustastasi; missä opiskelit ja mitä sivuaineita luit kasvatustieteiden lisäksi? Olisiko jotain, mitä olisit toivonut tehneesi/valinneesi toisin?
Opiskelin Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikössä. Kandivaiheessa luin sivuaineena psykologian ja sosiaalipolitiikan. Maisterivaiheessa työelämäkytkennät/sovellettavuus alkoivat enemmän painaa vaakakupissa, joten suoritin Työhyvinvointi- ja Henkilöstö ja työyhteisö – opintokokonaisuudet, sekä opettajan pedagogiset opinnot. Tampereella on vapaa sivuaineoikeus joten kokeilin sivuaineina vähän kaikkea. Hajakursseja olen ottanut sieltä täältä aina antropologiasta verkkojulkaisun perusteisiin ja tilinpäätösraportointiin.
Jälkikäteen ajateltuna, olisihan opintoja voinut optimoida paremmin jos olisi jo silloin tiennyt mitä työuraltaan haluaa ja mitä taitoja nyt tarvitsee, mutta kun en yhtään tiennyt. Kuten minua ohjannut opettaja sanoikin, että ”haahuilu on hyvästä”, eli opin paljon itsestäni ja omista mielenkiinnonkohteista matkan varrella, kun kokeilin vähän kaikkea. Silloin tehdään valinnat niillä tiedoilla mitä on saatavilla.
- Teitkö opintoihin kuuluvaa työharjoittelua? Jos teit, niin missä ja koitko, että se auttoi työnsaannissa?
Tein opintoihin kuuluvan 3kk:n harjoittelun Eläketurvakeskuksen henkilöstö- ja koulutusyksikössä. Totta kai se auttoi työnhaussa, kun sai itseluottamusta ja kokemusta alalta! Suuri merkitys oli myös kaikella muulla mitä olin tehnyt ennen sitä mm. ainejärjestötyö, vapaaehtoistyö, keikat kouluvierailijana jne. Yllättäen myös asiakaspalvelukokemukseni Stadiumissa painoi vaakakupissa kun hain nykyiseen tehtävään!
- Mistä aiheesta teit gradun?
Yliopisto-opiskelijoiden urakäsityksistä, eli selvitin haaveilevatko nuoret edelleen traditionaalisesta urakehityksestä vai onko nuorten urakäsitys ns. rajattomampi ja monimuotoisempi.
- Missä olet töissä? Miten päädyit kyseiseen työpaikkaan?
Työskentelen tällä hetkellä koulutusasiantuntijana Faros Group –nimisessä yrityksessä, joka järjestää johtamisen valmennuksia, esimiesvalmennuksia, asiakaspalvelu- ja myyntivalmennuksia sekä laajamittaisia liiketoiminnan kehittämishankkeita. Suunnittelen ja organisoin valmennuskokonaisuudet yhdessä valmentajan/asiakasvastaavan kanssa.
Pääsin tähän työhön ihan perinteisen hakuprosessin kautta. Tätä ennen olin HR-harjoittelijana ja HR-assistenttina asianajotoimistossa, jossa tehtäviini kuului sielläkin erilaisten sisäisten koulutusten koordinointi. Rekrytointiin vaikutti myös opettajan pedagogiset opinnot, jotka olin juuri suorittanut.
- Mitkä ovat mielestäsi kasvatustieteilijän vahvuuksia työelämässä?
Akateemisesta koulutuksesta ylipäätään saa kyvyn hahmottaa laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia, ja kykenee olemaan kriittinenkin ajattelija ja analysoimaan tilanteita hieman pintaa syvemmältä; kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Opettajan pedagogisista opinnoista puolestaan on saanut sellaista konkreettista ehkä myös yksityiskohtiin menevää osaamista liittyen vaikuttavien ja onnistuneiden valmennusten järjestämiseen. Osaa varmistaa, että koulutuksilla on selkeät tavoitteet ja että sisällöt vastaavat näihin tavoitteisiin ja punainen lanka säilyy koko valmennuskokonaisuuden ajan, vaikka valmentajat vaihtuisivat. Kasvatustieteilijä osaa myös huolehtia yksityiskohdista, esim. että taukoja on riittävästi ja tehtävänannot ovat riittävän selkeitä. Osaa antaa valmentajalle sparrausta ja palautetta. Kasvatustieteilijä ymmärtää myös erilaisia ihmisiä niin oppijoina kuin tiimityöntekijöinäkin.
- Yleisen ja aikuiskasvatustieteen generalistiset opinnot eivät ohjaa suoraan mihinkään ammattiin, joten usein ajatus tulevasta urasta muuttuu moneen otteeseen opintojen aikana. Kun lähdit opiskelemaan, oliko sinulla jo ajatus siitä mitä haluat tulevaisuudessa tehdä vai muuttuivatko omat käsityksesi paljonkin? Vastaako nykyinen työsi siis sitä, mitä ajattelit tekeväsi opintojen alussa?
Opintojen alussa minulla ei ollut mitään hajua mitä tulen tekemään, ja suunnitelmat vaihtuivat tiuhaan. Monesti mietin myös opintolinjan vaihtoa, että saisin jonkun selkeämmän suunnan itselleni. Vasta ensimmäisen harjoittelun jälkeen sain jonkun konkreettisen ajatuksen siitä, mitä haluaisin tehdä, koska silloin ensimmäistä kertaa näin mitä koulutus/HR-alan työtehtävät oikeasti pitävät sisällään. Olin samaan aikaan hakemassa opinto-ohjaajakoulutukseen – ihan vain koska kaipasin jotain konkreettista ammattia – mutta harjoittelun myötä tajusin että mieluummin toimin HR/koulutuspuolella aikuisten kanssa kuin koulumaailmassa.
- Kolme parasta vinkkiä tulevaisuutta varten opiskelijoille?
Sivuaineet kannattaa valita sen mukaan mikä aidosti sillä hetkellä kiinnostaa, koska se ohjaa työtehtäviin joissa viihdyt. Suosittelen myös rohkeasti haastamaan itseään ja ottamaan kursseja oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ehkä ne vahvistavat käsitystäsi siitä, että en halua tulevaisuudessa olla missään tekemisessä aiheen kanssa, tai sitten saattaakin yllättyä, että tästähän voisi olla hyötyä.
Itse olenkin hyötynyt verkkojulkaisun ja tilinpäätösraportoinnin kursseista perustason kursseista, vaikka nämä alat eivät sinänsä kiinnosta pätkän vertaa. Nykyään vastaan meidän verkkosivujen päivityksestä ja olen jatkuvasti keskusteluissa asiakkaan kanssa, jossa puhutaan mm. liikevaihdoista ja taseista. En tarvitse syvällistä ymmärrystä, mutta tiedän ainakin mistä puhutaan ja osaan puhua samaa kieltä toimitusjohtajan kanssa. Kannustan kuitenkin käyttämään suurimman osan ajasta ihan niihin opintoihin, jotka aidosti innostavat.
Ole aktiivinen jo opintojen aikana. Asiakaspalvelu- ja myyntityö ovat erinomaista työkokemusta erilaisiin tehtäviin. Ainejärjestöaktiivisuus oli myös ehdoton plussa ja siitä sai hyvää kokemusta mm. viestinnästä, tapahtumajärjestämisestä sekä projektinhallinnasta. Samoin mikä tahansa järjestötoiminta lisää myös omaa itsetuntemustasi: ymmärrät minkälainen tiimityöntekijä olet, mistä tehtävistä tykkäät/mistä et ja minkälaisissa asioissa olet hyvä.
Anna itsellesi aikaa löytää oma polku, luota siihen että jossain vaiheessa ihan varmasti oma paikka löytyy. Jokainen valinta kuitenkin opettaa sinulle jotain ja vie eteenpäin, vaikka sillä hetkellä saattaisi tuntua virheeltä.
Suuri kiitos Lauralle haastattelusta!
Nea Raaska
KT-alumnivastaava
PEDUCABLOGI 